Syksyinen viikonloppu Ranskan Alsacessa

Pikkukylien tunnelmaa, ristikkotaloja ja viininviljelymaisemia. Alsace on ihana.

Viime syksynä matkustin ystäväni kanssa Colmariin, pieneen kaupunkiin Ranskan Alsacessa (suom. Elsassissa). Colmar sijaitsee Ranskan viinireitin varrella, mutta koko reittiä ei tarvitse ajaa, jos matkustaa Colmariin. Colmarin lähellä sijaitsee nimittäin useita todella upeita pieniä kyliä ja kauniita viininviljelymaisemia, joita kiertämällä saa hyvän käsityksen viinireitistä ja alueen kulttuurista. Colmarissa kannattaa pysähtyä, jos liikkuu autolla Alsacessa. Jos rakastaa pienten maalaiskylien tunnelmaa, kannattaa viettää Colmarissa pidennetty viikonloppu, kuten me teimme.

Matkanteko Colmariin ei ole ihan yksinkertaista. Ensin lensimme Lufthansan siivin Frankfrurtiin ja sieltä Lufthansan bussikyydillä edelleen Ranskan Strasbourgiin. Sain tällaisen yhdistelmälipun, kun yritin etsiä lentoa Helsingistä suoraan Strasbourgiin. Lento, odottelu ja bussimatka kesti jokainen parisen tuntia. Strasbourgista jatkoimme vielä junalla Colmariin. Junia menee tunnin välein ja junamatka kestää puolisen tuntia.

Huolimatta siitä, että matka Colmariin on pitkä ja monivaiheinen, uskaltauduimme matkaan ystäväni ja hänen vuoden vanhan lapsensa kanssa. Kun on tottunut Suomessa matkustamaan lapsen kanssa Pohjois- ja Etelä-Suomen väliä, ei pidä kahdeksantuntista matkaa oikeastaan mitenkään ihmeellisenä. Sitä paitsi matka rytmittyi sopiviin pätkiin, jotta pystyimme aina välillä pitämään jaloittelu- ja ruokataukoja. Kaikki sujui siis erinomaisesti.

Colmarin viehätys on sen keskiaikaisen vanhankaupungin värikkäissä ristikkotaloissa ja kaupunkia halkovassa kanaalissa. Ranskalainen kirjailija Georges Duhamel piti Colmaria maailman kauneimpana kaupunkina. Colmarissa ei ole paljon tekemistä, mutta jos nauttii rauhallisesta matkailusta ja haluaa tutustua huolella lähialueen kauniisiin kyliin, on Colmar hyvä tukikohta, jossa saa vierähtämään 3-4 päivää. Nopeimmillaan kaupungin ja pari lähellä olevaa kylää kiertänee päivässä.

Ajankohta

Meidän matkamme ajankohtana oli lokakuun puoliväli. Onneksemme saimme nauttia poutakeleistä, mutta lämmintä Alsacessa ei tuohon aikaan enää ole, vaan sää oli vähintään yhtä kylmä kuin Suomessa. Sain vain kiittää onneani siitä, että otin mukaan villakangastakin, sillä kylmimpinä hetkinä se oli todella tarpeen. Hulluinta oli se, että paikalliset kulkivat ohuissa jakuissa ja jotkut jopa kesämekossa. Heitä ei näyttänyt yhtään palelevan, kun me vaan kiedoimme huivia tiukemmalle kaulamme ympärille.

Shoppailut

Colmarissa on useita ravintoloita ja kahviloita, sekä lukuisia kivoja kauppoja shoppailijoille. Erityisen houkuttelevilta näyttivät pieniä sisustustarvikkeita myyvät liikkeet sekä käytettyjä tavaroita myyvien liikeiden näyteikkunat posliiniesineineen ja -nukkeineen. Myös matkamuistoja myyviä liikkeitä oli paljon ja niiden tarjonta oli yllättävän kaunista. Yleensä vältän ostamasta matkoilta turhaa krääsää ja mielestäni omat valokuvat ovat parhaita muistoja matkoilta. Alsacesta olisin oikeasti voinut ostaakin matkamuiston, vaikkapa sellaisen kauniin seinäkellon, johon oli maalattu perhosen kuva ja jossa oli sirot, kauniisti muotoillut viisarit.

Ruokailut

Alsacen ruokakulttuuri on saanut voimaakkaasti vaikutteita Saksan puolelta. Lyhyesti sanottuna, jos et pidä makkaroista ja etanoista, et nauti syömisestä Alsacessa. Tilaat listan ainoan vaihtoehdon, kalkkunaleikkeen, ja se tuodaan eteesi lähes mauttomana ja värittömänä. Viereisessä pöydässä syödään jonkinmoista "pyttipannua". Lautaset on kukkuroillaan harmaan eri sävyissä kelliviä kokonaisia makkaroita ja jättikokoisia puolikkaita keitettyjä perunoita. Joissain ravintoloissa voi tilata paistetun piiraan salaatin kanssa. Lämpimät piiraat ovat Alsacessa hyvin suosittuja ja niitä myydään myös joissain kioskeissa. Tarjolla on useita herkullisia vaihtoehtoja.

Colmarin ravintolat ovat auki hyvin rajoitetusti. Lounasaikaan ravintolat avataan pariksi tunniksi kello 11-14 välillä ja seuraavan kerran ravintoloiden ovet avautuvat kello 19-20 maissa, jälleen pariksi tunniksi. Muuna aikana yksikään ravintola ei ole auki. Koska ravintolaruokaa ei tee edes kovasti mieli, voi muuna aikana syödä kioskien lämpimiä piiraita tai herkutella ihanilla leivoksilla jossain kivassa kahvilassa.

Parhaita makunautintoja Colmarissa olivat herkulliset juustot, joita tarjottiin hotellin aamupalalla ja joita myös ostimme itsellemme ruokakaupasta naposteltavaksi, viinin, viinirypäleiden ja keksien kera. (Jännää kyllä, hotellin respassa ei heti osattu neuvoa, mistä löytyy lähin ruokakauppa. "Do you meen food store? Here? In Colmar?" respan tyttö kysyi hämmästyneenä. Oletimme, että 65 000 asukkaan kaupungissa olisi myös ruokakauppoja ja kyllähän sellainen sitten löytyikin.)

Nähtävyydet

Meidän hotellimme sijaitsi ihan lähellä vanhaa kaupunkia. Kiertelimme kaupungilla aamuisin ja iltaisin. Päivisin suuntasimme retkelle läheisiin kyliin. Vaikka hotellimme vaikutti suositulta ja hyvätasoiselta, ei respan henkilökunta juuri osannut auttaa päiväretkien suunnittelussa. Koko kaupungissa kiersi ehkä vain muutama bussilinja, mutta merkillistä kyllä, henkilökunta ei tiennyt, millä bussilla pääsisi 10-20 km päässä sijaitseviin kyliin, joihin lähes kaikki turistit suuntasivat. Meidät ohjattiin kiertoajeluita järjestävään toimistoon, josta meidät taas edelleen neuvottiin turisti-infoon, jossa viimein osattiin kertoa mikä bussi kiertää haluamiimme kyliin. Saman bussireitin varrella sijaitsi useita viinikyliä, mutta kauenimmat niistä ovat Riquewihr ja Ribeauville, jossa mekin kävimme. Yksi bussimatka maksoi muutaman euron. Vietettyämme puoli päivää toisessa kylässä, jatkoimme loppupäiväksi toiseen kylään.

Matkalla Riquewihriin ajoimme läpi syksyisten viininviljelymaisemien. Viini oli jo korjattu pois tai sitä oltiin parhaillaan keräämässä. Maisema näyttäytyi orastavan ruskan sävyissä, vihreänä ja kellertävän ruskeana. Viinipensaiden takaa pilkotti kylän talojen katot ja niiden keskellä piikotti korkeana kirkontorni. Sekä Riquewihr, että Ribeauville olivat täynnä turisteja, eikä ihme, sillä kylät ovat todella kauniita söpöine ristikkotaloineen ja ikkunalaudoilla roikkuvine runsaine kukkaistutuksineen. Kaduilla haisi käyvä viini ja kylissä olisikin voinut tutustua viininvalmistukseen.

Pyöräilyä Alsacessa

Koska halusimme nähdä viinimaisemat vielä lähempää, päätimme lähteä toisena päivänä pyöräretkelle Colmarista Eguisheimiin. Eguisheim on jälleen yksi kauniista viinikylistä ja se sijaitsee vain 7 kilometrin päässä Colmarista, mutta hieman eri suunnassa kuin aiemmin käymämme kohteet. Aloitimme kysymällä neuvoa hotellin respasta. He neuvoivat, että lähellä on pyörävuokraamo, mutta eivät tienneet saako sieltä lasten turvaistuimia. Menimme pyörävuokraamoon ja varmistimme, että turvaistuin ja kypärät kaikille ovat saatavissa ja pyöräreitti kylään on turvallinen. Kysyimme myös neuvoa reitistä, mutta pyörävuokraamosta ei ollut saatavilla alueen pyöräilyreittien karttoja tai muitakaan karttoja Eguisheimiin. Meidät ohjattiin turisti-infoon, jonne on kilometrin matka. (Todella käytännöllistä! :D) Lähdimme hakemaan karttaa ja sovimme, että palaisimme hakemaan pyörät sen jälkeen.

Palattuamme pyörävuokraamoon, meille ehdotettiin, että kuljettaisimme lasta selkärepussa. Kieltäydyimme ja pyysimme lapsen turvaistuinta, joka asennettiin pyörään. Tämän jälkeen pyysimme kypäriä. Meille haettiin haljennut lastenkypärä, joka heilui väljästi lapsen päässä. Pyysimme saada paremman kypärän, jolloin lapselle koetettiin vielä isompaa aikuisten kypärää. Intimme aikamme ja liikkeen omistajat väittivät, että heillä ei ole muita kypäriä tarjolla lapselle. Olimme melkein jo aikeissa luopua koko reissusta, kunnes ystäväni pyysi, emmekö voisi saada niitä (käytettyjä) kypäriä, mitkä roikkuvat vuokraamon eteisen seinällä. Meille haettiin yksi sellainen ja lapsi sai kypäränsä. Enää puuttui kypärä toiselta aikuiselta. Kun pyysimme sitä, meille annettiin sama kypärä, jota äsken oli yritetty tarjota yksivuotiaalle. Se mahtui hyvin. Hämmentyneinä ja hieman huvittuneina lähdimme matkaan.

Pyörävuokraamossa oli selitetty, että Eguisheimiin menee lähes koko matkalta erillinen pyöräreitti, missä ei kulje autoja. Tällaista ei kuitenkaan ollut, vaan merkitty pyöräreitti kulki autotien rinnalla yhtenä kapeampana kaistana. Tätä kaistaa ajettiin myöskin liikenneympyröissä, joissa saa olla aika tarkkana autojen rinnalla. Koska liikennettä oli kohtalaisen vähän, pyöräilyyn autojen vierellä tottui kuitenkin aika nopeasti. Yhtäkkiä merkitty reitti loppui kokonaan ja luulimme olevamme eksyksissä. Oikeastaan oli käynyt niin, että reittiä ei enää missään merkitty pyöräreitiksi ja reitti jatkui samaa tietä, mitä autotkin ajoivat. Juuri niin ranskalaista.

Jännitysmomenteista huolimatta pyöräretki kannatti ehdottomasti tehdä. Pyöräillessä pääsimme aistimaan viinireittiä omakohtaisesti. Pyöräilyn etu on siinä, että voi pysähtyä sellaisiinkin paikkoihin, mihin autolla pysähtyminen ei onnistu. Autoillessa kauneimmat maisemat olisivat voineet jäädä näkemättä. Pyöräilimme rauhalliseen tahtiin, ihailimme maisemia ja pysähdyimme vähän väliä ottamaan kuvia. Suosittelen pyöräilyä kaikille Alsaceen matkaaville, mutta kehotan olemaan varovainen liikenteessä. 

Tästä reissusta jäi mukavat muistot. Matkailu pikkukaupungeissa on tunnelmallista ja rauhallista ja hyvän ystävän kanssa kannattaa ottaa joskus irtiotto arjesta!

Mallorca: Löhöloma biitsillä

Yleensä käytän paljon aikaa matkan suunnitteluun. Sen jälkeen kun olen päätynyt johonkin kohteeseen (mikä on hyvin aikaa vievä prosessi), selaan lukuisia sivuja etsien tietoa kohteesta, vertailen lentolippujen ja hotellien hintoja sekä suunnittelen matkaohjelmaa ja -reittiä. Joskus on kuitenkin ihanaa lähteä matkalle helpoimman kautta. Valmismatkojen äkkilähtö netistä, helletamineet matkalaukun pohjalle ja eikun menoksi.

Mutuaman vuoden takaiselle Mallorcan reissulle lähdin jotakuinkin näin spontaanisti. Matkaohjelmassakaan ei vielä lentokoneeseen astuessani ollut paljon rannalla löhöilyä kummempaa (mitä nyt muutama päiväretkisuunnitelma sinne sun tänne ;)). Matkustimme 2-vuotiaan lapsemme kanssa, joten chillailu ja hiekkakakkujen leipominen olisi juurikin sopivaa ohjelmaa tälle matkalle.

Palman lentoasemalta meidät kärrättiin toisella puolella saarta sijaitsevaan Alcudiaan yhdessä muutamankymmenen muun Tjäreborgin asiakkaan kanssa. Meidän hotellinamme oli Hotel Sea Club ja juuri sen parempaa hotellia emme olisi voineet tästä (eli halvimmasta) hintaluokasta toivoa. Hotellilla oli useita erisyvyisiä altaita, jotka sopivat erinomaisesti lapsiperheille. Huoneemme sijaitsi aivan altaan vieressä ja sinne oli oma sisäänkäynti. Aamulla saattoi siis lähestulkoon kävellä sängystä suoraan altaaseen. (Tai ainakin vahtia silmä kovana, ettei vettä pelkäämätön lapsi sitä tee.) 

Alcudian rannalle oli hotellilta muutaman sadan metrin kävelymatka, mutta käynti siellä pari-kolme kertaa päivässä maksoi kävelemisen vaivan. Rannalla on silmänkantamattomiin puhtaanvalkoista hiekkaa ja kirkkaansininen vesi, joka jatkuu matalana hyvin kauas. Paikka on kaikenkaikkiaan loistava valinta pienen lapsen kanssa matkaavalle.

Tuolloin oli elo-syyskuun vaihde. Viikon matkan ajalle sattui pari pilvisempää päivää, mutta muina päivinä aurinko porotti vielä kuumasti. Rannalla oli auringon paisteessa todella lämmintä. 

Hotellin läheisyydessä sijaitsee vilkas turistikeskittymä, jossa on lukuisia ravintoloita, turistikrääsäkauppoja ja  niitä hiton kalliita Spar-kauppoja, missä turisteille myydään kaikki moninkertaisella hinnalla. Koska mitkään ruokailut eivät sisältyneet hintaan, kokkasimme aamu- ja iltapalat huoneessamme Sparin tuotteista. (Onneksi lapselle oli tuotu koko viikon tarpeisto pilttiruokia ja puurojauhoja suomesta mukana, sillä paikallisen putiikin tarjonnassa näitä ei tietenkään ollut.) 

Päivällisen söimme ravintolassa, mutta monet paikan ravintoloista toivat pettymyksen. Espanjalaisesta ruoasta tai ruokakulttuurista ei ollut tietoakaan. Ravintoloissa tarjoiltiin (kuivia) ranskalaisia ja (täysin mauttomia) pihvejä. Onneksi joukosta löytyi näiden brittituristien täyttämien ravintoloiden lisäksi myös muutamia etnisiä ravintoloita. Kun jaksoi kävellä hotellin ja rannan välissä olevan vilkkaan tien vartta etelään, löytyi mm. hyvä ja erittäin edullinen kiinalainen ravintola.

Ensimmäinen tapasbaaari löytyi Alcudian keskustasta. Keskustaan on muutaman kilometrin matka, jonka taittaa näppärästi bussilla tai hieman vaivalloisemmin kävelemällä. 

Autoilua Mallorcalla

Hotellilta teimme yhden päivän autoretken saaren muihin osiin. Auton voi vuokrata matkayhtiön kautta, tai sitten huomattavasti halvemmalla, kun kävelee parinkymmenen metrin päässä hotellista sijaitsevaan autovuokraamoon. Koska saari on suhteellisen pieni, myös liikenne siellä on kohtalaista ja autoilu verraten helppoa.

Autolla suunnistimme ensin Porto Criston tippukiviluolille. Osallistuimme mielen-kiintoiselle (ja viileälle) opastetulle kiertokävelylle maanalaisissa luolissa. Kävelyn aikana pysähdyimme maanalaiselle järvelle katsomaan Magical-Mozart-musiikkiesitystä. Ei mikään ihan tavallinen klassisen musiikin elämys, kun esitettiin syvällä maan uumenissa ja luonnon upeissa "lavasteissa".

Tippukiviluolien jälkeen jatkoimme kohti saaren pääkaupunkia Palmaa. Lähistöllä oli useita kohteita lapsiperheille, mutta valitsimme käydä eräässä delfinaariossa. Palmaa kovasti kehuttiin shoppailupaikkana, mutta valitettavasti kaupat siellä menevät liian aikasin kiinni, emmekä siis ehtineet kauppoihin ollenkaan. Hyvä niin, sillä näin meille jäi juuri sopivasti aikaa piipahtaa upeassa Valldemossan vuoristokylässä. 

Valldemossa

Valldemossassa olisi voinut piipahtaa pitempäänkin. Kylä oli kerrassaan viehättävä kapeine kujineen, vihreine puisine ikkunaluukkuineen, talojen välissä roikkuvine lippunauhoineen ja siellä täällä talojen välissä iltaa istuvine vanhuksineen. Kaikki nämä välittivät aitoa espanjalaista tunnelmaa, jota ei rannoilla ja turistihotelleissa koskaan pääse kokemaan. 

Valldemossassa oli myös yksi houkuttelevan näköinen tapasravintola, mihin emme kuitenkaan ehtineet jäädä syömään. Jos liikkuu autolla Mallorcalla ja pitää pienistä söpäistä kylistä, niin Valldemossaa ei kannata jättää väliin. Aikaa sinne kannattaa ruokailuineen kaikkineen varata muutama tunti, esteetikoille ja valokuvaajille moninkertaisesti.

Valldemossan kylä

Pitkä laituri Alcudian rannalla

Venetsia ja Burano: Reissussa reppu ja nainen

Missä paikoissa sinä olet reissannut yksin? Mistä olisi hyvä aloittaa, jos ei ole aiemmin matkaillut yksin? Mikä on mielestäsi riittävän turvallinen kohde yksin matkustavalle (nais) henkilölle? Ehdota matkakohteita sivun alalaitaan, kommentteihin.

Minä en ollut koskaan ajatellut yksin matkustamista. Olin olettanut, että se olisi kamalan tylsää ja jopa pelottavaa. Viime keväänä, kohtalon oikuista johtuen, lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin matkaan. 

Alunperin minun piti lähteä Japaniin ystäväni luokse, mutta Japanin tsunami esti matkani. Kaikki lomajärjestelyt oli jo tehty ja matkan peruuntuminen harmitti. Minulla oli viikko aikaa päättää, mitä tekisin. Koska matkaseuraakaan ei ollut näin nopeasti saatavilla, aloin pohtia, usktaltaisinko matkustaa yksin. Lopulta tein rohkean päätöksen. Lähtisin reissuun yksin. Matka-kohteeksi valitsin Venetsian.

Paitsi että Venetsia oli yksi niistä kohteista, joissa halusin käydä, se tuntui myös sopivan pieneltä ja turvalliselta matkakohteelta yksin matkustavalle naiselle. Kaikki kaupungin kohteet ovat kävelymatkan päässä toisistaan ja turisteja on niin paljon, että koskaan ei tarvitse tuntea olevansa yksin. Valitsin lentoajat siten, että minun ei tarvitsisi hortoilla kaupungilla pimeän aikaan hotellia etsimässä. Myös hotelli sijaitsi hyvin keskeisellä paikalla. Vaikka eksyisinkin reitiltä, sinne olisi helppo löytää takaisin vaporettolla, eli vesibussilla. 

Näiden faktojen varassa uskaltauduin matkaan. Pakkasin vain tärkeimmät ja huolella valitut varusteet reppuun. Tämä oli ehkä matkan haastavin osuus, mutta kuvitelkaa, että siitäkin nainen voi selvitä. Ei yhtään ylimääräistä kenkäparia, eikä jättimäisiä matkalaukkuja, vaan koko neljän päivän tarpeisto yhdessä selkärepussa. Näin on pakko toimia ainakin silloin, kun ukkokulta ei ole mukana raahamassa laukkua. ;)

Tein suunnitelman, että heräisin tavoistani poiketen aamuvarhaisella, tutkisin kaupunkia sen heräillessä auringon nousuun ja menisin nukkumaan hämärän tullessa. Silloin minun ei tarvitsisi myöskään liikkua Venetsian kujilla pimeässä, mikä ajatuksena kammoksutti minua (kaikki Donna Leonin tarinat heräisivät saletisti henkiin sillä punaisella sekunnilla). Suunnitelma piti ja nautin yksin matkustamisesta todella paljon. Paitsi että sain mennä aina sinne minne itse halusin, sain toteuttaa valokuvausharrastustani aivan mielivaltaisesti. Jos näin kauniin kuvauskohteen, saatoin tutkia sitä tunnin ja palata vielä seuraavana päivänä uudelleen. (Nyt kaikki ystäväni, jotka hetken harkitsivat lähtevänsä mukaani, huokaisevat helpotuksesta. Heidän ei tarvinnut kökkiä yhdenkään seinän vieressä odottamassa, että minä löytäisin juuri sen täydellisen kuvakulman.) Yksin matkustava ei voi jakaa matkakustannuksia (esim. hotellihuoneesta) kenenkään kanssa, mutta toistaalta yksin voi valita, mihin rahansa käyttää. Halpa yksittäinen viime hetken lentolippukin löytyy helpommin, kuin esim. liput nelihenkiselle perheelle.

Minulla oli Venetsiassa niin paljon tutkittavaa, että tuskin maltoin syödä välissä. Ja aika tylsää syöminen yksin olisi ollutkin. Siispä pysähdyin välillä kioskille haukkaamaan täytetyn leivän tai pizzaslaissin ja jatkoin taas matkaani. Venetsiaa on luonnehdittu kalliiksi kohteeksi. Kohtuuhintaisia hotelleja on kuitenkin tarjolla ja jos ei himoitse kallista ravintolaruokaakaan, voi Venetsiassa pärjätä myös pienellä pudjetilla. Itse yövyin kohtuuhintaisessa kahden tähden hotellissa, joka oli kovin pieni, mutta siisti ja tunnelmallinen. Minä ja reppuni mahduimme sinne erinomaisesti.

Sää maaliskuisessa Venetsiassa oli mitä parhain. Päivisin paistoi aurinko, ohuella kevättakilla tarkeni hyvin. Iltaisin oli viileämpää ja kevättakin alle täytyi tunkea koko repun sisältö. Turisteja Venetsiassa on aina, mutta maaliskuussa niiden määrä on vielä kohtuullinen. Jotkut myös kirjoittivat, että kesällä vesi alkaa Venetsiassa haista. Tätä ei ollut maaliskuussa havaittavissa. Matkan ehdoton kohokohta oli käynti Buranon saarella. Buranon saari on varmasti yksi maailman viehättävimpiä ja värikkäimpiä paikkoja ja kaikista käymistäni matkakohteista ehdoton suosikkini. Lue, niin tiedät miksi!

NÄHTÄVYYDET

Venetsiassa on paljon museoita, kirkkoja ja palatseja , mutta tärkein nähtävyys on kaupunki itsessään. Venetsian omalaatuisuus piilee lukuisissa kanaaleissa, sadoissa silloissa ja joka puolella lipuvissa gondoleissa. Autoja ei ole, vaan kaikki liikkuminen ja liikenne tapahtuu veneitse. Venetsiassa näkee venebusseja (vaporettoja), venetakseja, poliisiveneitä, ambulanssiveneitä ja nosturiveneitä. Kauppojen tilaamat tavaralaatikot tuodaan veneellä kanaalin varteen ja kuljetetaan kärryillä liikkeisiin. Kannattaa herätä aamuvarhain seuraamaan, kuinka kaupunki ja sitä myötä kanaalien liikenne heräilee.

Canal Grande

Canal Grande on kanaali, joka halkaisee Venetsian kahteen osaan. Vaporettot kulkevat säännöllisin tätä kanaalia pitkin ja pysäkkejä on sopivin välimatkoin. Jos Venetsiassa eksyy, niin tämän kanaalin varteen on aina helppo löytää ja päästä taas takaisin kartalle olinpaikastaan. Grand Canaleen on paras tutustua vaporettekyydillä. Kanaalin varrella on useita merkittäviä rakennuksia. Myös Rialton silta on oivallinen paikka Canal Granden katseluun.

Piazza San Marco

Pyhän Markuksen tori, eli Piazza San Marco, on Venetsian tärkeimpiä nähtävyyksiä. Torilla sijaitsee basilica di sin marco. Torin rannassa seisoo pitkä rivi gondoleita ja rantaa vastapäätä näkyy Santa Maria della Salute-kirkko ja San Giorgio Maggiore-saari kirkkoineen.

Burano

Moni venetsiankävijä sivuuttaa huonosti mainostetun Buranon saaren, joka on mielestäni koko Venetsian kohokohta. Se on paikka jossa silmä lepää (ikuisuuden kunkin seinän kohdalla) tai sitten pälyilee levottomana puolelta toiselle, ahmien kaikkea ympärillä olevaa. Kameran muistikortille tallentuu hujauksessa satoja kuvia. Tästä ihanasta saaresta oli Venetsian matkaoppaassa vain pieni ja huomaamaton maininta, kun saari olisi ansainnut vähintäänkin suuren ja värikkään kuvan. Toisaalta mitä vähemmän turisteja on, sitä miellyttävämpi saareen on tutustua. Jos rakastat värejä tai söpöjä pieniä kyliä, älä missaa Buranoa. Buranoon pääsee lautalla Venetsiasta. Turistin vaporettolippu käy myös tälle lautalle.

Buranon pitsiä

Suuntasin Buranoon aamulla varhain, niin että olin paikalla ensimmäisten turistien joukossa. Kaduilla ei ollut vielä ketään ja sain ihastella saaren kauneutta aluksi ihan yksin. Myös Buranon saarta halkoo kanaali. Kanaalin vartta koristaa räikeän värisiksi maalatut talot. Talojen puiset ikkunaluukut olivat vielä kiinni, mutta pikkuhiljaa asukkaat alkoivat availla niitä. Aamupäivän aikana monen talon edustalle ripustettiin pyykkejä kuivumaan. Buranossa pyykkien asettelu on taidetta, josta asukkaat ovat ilmeisesti sopineet keskenään. Sinisen talon edustalla roikkuu vain sinivalkeaa pyykkiä. Vaaleanpunaisen kodin ikkunalaudalla on tuulettumassa vaaleanpunaiset koristetyynyt. Punaruskean kodin edustalle on aseteltu punaruskea villatakki. Persikan värisen kodin pyykkinarulla roikkuu persikan ja mintun värisiä pyyhkeitä ja mattoja, jotka sointuvat täsmällisesti naapuritalon minttuun sävyyn. Ränsistyneen talon edessä roikkuu, kuinka ollakkaan, pinttyneitä, rikkinäisiä eripareja sukkia ja kuluneet vanhat lenkkarit. Buranolaisilla on huumorintajua.

Buranolaisten erikoista pyykkihuumoria

Villatakki sävysävyyn

Vaaleanpunaisen talon pyykit

Pyyhkeet samaa sävyä kuin naapuritalon ikkunaluukut

Sinisen talon sinipyykki

Ränsistyneen talon nukkavieru pyykki