10.12.2011

Amsterdam: kukkaparatiiseja ja oranssia hullutusta


Pari vuotta sitten teimme ystäväni kanssa keväisen matkan tulppaanien, puukenkien ja tuulimyllyjen maahan. 

Amsterdam on hullunkurinen kaupunki, jota halkoo lukuisat kanaalit. Se on kaupunki, jonka hyväntuulisuus on vertaansa vailla ja jonka elämänmenoa voi välillä vain ihmetellä.

Amsterdam on ihana, erilainen matkakohde lyhyen lentomatkan päässä. Erityistä ihanuutta on mennä sinne keväällä, kun punaiset, lilat, keltaiset, oranssit ja valkoiset tulppaanit avaavat pienet nuppunsa. 


Keukenhof ja tulppaanien väriloisto

Näin kerran matkailukirjassa kuvia maailman suurimmasta kukkapuutarhasta, Keukenhofista. Ihastuin paikkaan heti, sillä sen kauneus ja väriloisto on vertaansa vailla. Kun nyt matkaamme ystäväni kanssa keväiseen Amsterdamiin, en tietenkään halua jättää Keukenhofia väliin. Siispä olen suostutellut ystäväni lähtemään Keukenhofiin ensimmäiseksi lentokentälle saavuttuamme. Puutarha sijaitsee 35 kilometrin päässä Amsterdamista, mutta lentoasemalta on sinne lyhyempi matka kuin keskustasta. Koska emme ehtisi sinne paluupäivänä, olemme päättäneet syöksyä kukkaparatiisiin ensitöiksemme. Puutarhaa mainostetaan joka puolella lentokenttää ja kuljetukset sinne lähtevät säännöllisin väliajoin lentokentän edestä. Bussimatkalla näemme upeita, punaisena hohtavia tulppaanipeltoja. Tuokion kuluttua olemme perillä.


Keukenhofin portilla on matkatavarasäilytys ja jätämme laukkumme sinne puistokierroksen ajaksi. Puistossa vierähtää koko aamupäivä. 32 hehtaaria ja 7 miljoonaa istutettua kukkaa tarkoittaa myös aika montaa otettua valokuvaa. Täällä voisi viettää pitempäänkin aikaa. Kävelemme jalat väsyksiin ja nahkakenkämme märiksi. Harmaa taivas sopii valokuvaamiseen ja tihkusade antaa kasveille sopivasti lisää väriä, mutta kengät eivät kosteasta maasta tykkää. Voi miksi en pakannutkaan kumikenkiä mukaan, huokailen, ja otan vielä pari kuvaa lisää kukkapenkin päältä ja alta, huolimatta siitä, että kengät tulevat entistä märemmiksi.

Tulppaanipelto puiston ulkopuolella


Puutarha täynnä väriä








Queen's day ja oranssi hullunmylly

Keukenhofin jälkeen jatkamme Amsterdamiin. On huhtikuun viimeinen päivä ja Hollannissa vietetään kansallista juhlapäivää, Kuningattaren päivää eli Queen's daytä. Koko kaupunki on silloin sekaisin, tarkoitan Se-kAi-SiN. Junat täyttyvät hullaantuneesta juhlakansasta ja kaikilla tuntuu olevan kamalan hauskaa huolimatta siitä, että koko liikenne on totaalisessa kaaoksessa. Junat seisovat paikallaan ihan liian pitkään. Lopulta juna liikkuu ja joku kohtelias kertoo meille, että keskustaan ei nyt junalla kannata mennä. Siellä on koko liikenne seis. Onneksi olin raapustanut jonkinmoiset vaihtoehtoiset ohjeet hotellillemme. Matkalaukkujen kanssa on vaikea osallistua juhlahumuun, joten meidän on päästävä ensin hotellille.

Hyppäämme pois junasta jollain pysäkillä X, jonka nimestä meillä ei ole varmuutta. Yritämme tulkita reittikarttoja, jotka näyttävät sekavimmilta kuin yhdenkään maan reittikartat aiemmin. Viimein pääsemme haluamammalle pysäkille toisella junalla ja alamme odottaa bussia, joka sekin on myöhässä. Onneksi raapustamani reittiohje ei petä ja bussi saapuu lopultakin. Teemme mutkan hotellilla ja säntäämme matkaan. Nyt on mentävä vuorostaan ratikalla. Viimein pääsemme keskustaan ja liitymme oranssiin hullutukseen. Nii-in. Queen's daynä kaikilla on päällä jotain oranssia. On oransseja teepaitoja, oransseja peruukkeja, oransseja karnevaalihattuja, oransseja ilmapalloja. Ja oranssit puuhkat, jotka ostamme ja kiedomme kaulaamme. Kanavat on täynnä partyveneitä ja koko kaupunki on täynnä roskaa. Oluthanat virtaavat. Fiilis vastaa vähintäänkin suomalaista vapputunnelmaa.

  



Illalla palaamme hotellille vaihtoehtoista reittiä. Odotamme bussia. Taas. Ensimmäisestä matkapäivästä on kulunut useita tunteja pelkästään junan, bussin tai ratikan odottamiseen. Olisi siis kannattanut tulla jo päivää aiemmin ja sekoittua juhlahumuun jo aamusta.

Seuraavana aamuna matkaamme takaisin keskustaan. Karnevaaleista ei ole tietoakaan. Roskavuoret kaduilta ovat hävinneet jonnekkin.

Viehättävä mini-Venetsia

Parhautta maailmassa on se, että on olemassa erilaisia paikkoja. Kuinka tylsää olisikaan, jos kaikki kaupungit olisivat samankaltaisia. Amsterdamin kanavia ja sen varsilla kelluvia venekoteja katsellessa ei voi kuin ihastella tätä asiaa. Ja kävellä, ja kävellä, ja ottaa monta sataa valokuvaa kanavan vieressä söpöinä kylkikyljessä jököttävistä taloista ja kanavien yli kulkevista silloista. Jos olet esteetikko, tai harrastat valokuvausta, paras tapa tutustua kanaviin ei missään tapauksessa ole risteily, vaan leppoisa sunnuntaiaamun kävely vaikkapa Jordaanin kaupunginosassa. Tai sitten myöhäisen illan kävely, kun taivas on pimentynyt ja kanavan varren ja siltojen valot syttyneet.

Kanaaliristeilyalus

Jordaanin kaupunginosasta (muistaakseni)

Venekoti


Elämä Amsterdamissa on rentoa "laiffii"

Koko kaupungin tunnelma on jotain erilaista, mitä olen aiemmin kokenut. Elämä Amsterdamissa vaikuttaa helpon rennolta "laiffilta" ja ihmiset hyväntuulisilta. Mielessä käväisee ensin, liekö ilmassa leijuva cannabiksen tuoksu sekoittanut kaikkien Amsterdamilaisten päät. Vai johtuneenko kaikki festarihumun jälkifiilingeistä. Tottapuhuen en usko kumpaankaan teoriaan, vaan luulen, että täkäläiset osaavat ottaa elämän astetta enemmän löysin rantein kuin me tiukkapipoiset suomalaiset. Suomessa törmää harvoin ihmiseen, joka lauleskelee ja vitsailee yhtä huolettomasti mikrofoniinsa kuin eräs paikallinen ratikkaopas Amsterdamilaisessa ratikassa. Vaatekaupassa keski-ikäinen naisihminen hytkyttää musiikin tahtiin siinä shoppailun ohessa. Ja joka puolella kaupungin hulinassa huruuttelee joku polkupyörällä aivan päätöntä vauhtia. Polkupyöriä on muuten kaupungissa tuhansia. On huvittavaa nähdä, kuinka päärautatieaseman parkkihallissa on lukemattomia polkupyöriä parkissa, ihan vieri vieressä. Ehkäpä terveellinen liikkumismuoto on tehnyt täkäläisistä niin elämäniloisia ihmisiä.


Vapaamielisyydestä kertoo myös hollantilaisten suhtautuminen prostituutioon ja cannabikseen. Punaisten lyhtyjen alueella voi jo aamupäivästä nähdä naisten keikistelevän alusvaatteisillaan näyteikkunoissaan. Kuinka absurdia. Yhtä mieletöntä on se, että joka puolella kaupunkia on coffeeshoppeja, joissa voi nauttia cannabista erilaisssa muodoissa, esimerkiksi kakkuun liuotettuna. Matkamuistokaupoissa myydään cannabistikkareita ja cannabisteetä.


Pieniä matkamuistojen murusia


Kivannäköinen piha

Begijnhof Amsterdamin keskustassa

Hassut hollannikkaat

Lisää tulppaaneja

Van Gogh museo:

Matkan viimeisenä päivänä suuntaamme suuresti ihailemani taiteilijan, Van Goghin, museoon. Vettä sataa kaatamalla ja nahkalipposet ovat enemmän kuin märät. Yritämme olla uittamatta tossujamme enempää, kun hyppelemme vesilätäköiden yli sateenvarjot suojanamme pikavauhtia ratikkapysäkiltä kohti museota. Pari muutakin on päättänyt lähteä sadepäivänä museoon. Jono kiertää ja kiertää ja jatkuu loputtomiin, niin että kun viimein löydämme sen pään, huokaamme epätoivosta ja päätämme kääntyä takaisin kaupunkiin. Museoon on turha tänään yrittää päästä.

Matkustusvinkkejä:

Huhti-toukokuu on kukkien ystävälle parasta aikaa matkustaa Hollantiin. Keukenhof on kerrassaan upea, sitä ei kannata missata, jos matkustaa Amsterdamiin keväällä. Puutarha sopii kaikenikäisille ja jokaiselle, joka nauttii väreistä ja kauneudesta. Keukenhof on avoinna parin kuukauden ajan maalis-toukokuussa. Varmista tarkka aukioloaika Keukenhofin kotisivuilta.

Huhtikuun viimeisen päivän Queen's day sekoittaa koko Amsterdamin pahemman kerran, joten matkusta sinne vain, jos oikeasti haluat mukaan tuohon juhlaan ja matkusta jo päivää ennen. Hotellivaraukset täytyy juhlan takia tehdä myös hyvissä ajoin, sillä kaikki haluavat Amsterdamiin juuri tuona päivänä. Huomioi myös se, että monissa hotelleissa/hostelleissa on ehtona varata se vähintään kolmeksi päiväksi kerrallaan Queen's dayn aikaan.

Matkustitpa toukokussa minne tahansa Euroopassa, varaudu sateisiin. Amsterdamissa satoi kovasti matkamme aikana ja kaduin suuresti sitä, ettei minulla ollut kaupunkiin sopivia sadekenkiä, tai ylipäätään mitään sadekenkiä mukana. 

Ensi kerralla:

Zaanse Schansin tuulimyllykylä
Van Gogh museo
Madurodam-pienoiskaupunki
Kaupunkia pyöräillen
Anne Frankin talo
Volendam-kalastajakylä
Hollannin maaseutu
Asuntolaivamuseo

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti