Ranskan Provence: Villihevosia ja laventelinkukkia

Sukellus Provencelaiseen elämänmenoon.


Hullunkurinen automatka Ranskan etelärannikkolla.


Auringosta, vuoristoista, maisemista ja luonnosta sekä tietenkin villihevosista ja laventelinkukista. Niistä oli Ranskan lomamme tehty.


Ensikosketuksemme Ranskaan oli varsin omituinen. Saavuimme Nizzan lentoasemalle keskiyöllä ja lähdimme suunnistamaan kohti oletettua hotellimme sijaintia. Jonkinmoinen kartta oli tietenkin piirustettu ohjeeksi ja Google mapsista oli varmistettu, että hotellille mennessä tarvitsisi ylittää vain yksi tie.

Yllättäen hotellia ei sitten ollutkaan missään ja aikauduimme hämärälle kadulle, jossa seisoskeli maksullisia naisia korkeakantaisissa saappaissaan ja minihameissaan pysäyttelemässä ohiajavia autoja. Hieman epäröiden jatkoimme katua, mutta hotellia ei ollut sielläkään ja kiersimme tovin ympyrää epätoivoisesti hotellin nimikylttiä etsien. Eräs hämärän oloinen mieshenkilö tallusteli kaduilla ja yritimme kysyä häneltä neuvoa. Hotellia ei kuitenkaan löytynyt hänenkään ohjeita noudattamalla. Sitäpaitsi ukko itsekin näytti talsivan katuja ristiin rastiin.  Lopulta eräs kadulla päivystävistä naisista tuli tarjoamaan apuansa ja saimme oikean suunnan hotellille. Kun sitten viimein löysimme perille hotellihuoneeseen, totesimme, ettei huoneen ilmastoinnilla ollut minkäänlaista vaikutusta huoneen lämpötilaan. Hikoilimme koko yön, mutta lohdutusta toi se, että jo heti aamulla suuntaisimme Nizzan kaupunkiin ja vaihtaisimme hotellia. Olimme onnellisen tietämättöminä siitä, etteivät muutkaan majoituspaikkamme tulisi antamaan meille kovin suurta rentoutumisen tilaa. Hotellien tasosta kerron lisää kirjoituksen loppupuolella.

LIIKKUMINEN:

Provencen tukikohtanamme oli Nizza, jossa vietimme useamman päivän. Nizzasta otimme muutamaksi päiväksi käyttöömme vuokra-auton, jolla tutustuimme muuhun Provenceen. Nizzan lähellä sijaitsevaan Monacoon menimme junalla. Se olikin hyvin järkevä valinta, sillä junalla on sinne todella helppo mennä, eikä tarvitse menettää hermojaan autoa parkkeeratessa. Bussia taas käytimme mennessämme lähellä Nizzaa olevaan Villefrance-sur-Merin pikkukaupunkiin.

Meidän matkasuunnitelmat menivät mönkään ja pari viikkoa ennen matkaa, kun mieheni kadotti lompakkonsa ja sitä myötä ajokorttinsa. Tästä seurasi se, että minä jouduin kuskiksi. Siitä taas ei voinut seurata mitään muuta kuin stressiä ja panikointia. Ranskalaiset ovat melkoisia kaahareita ja liikenne kaikkialla Provencen pääteillä oli todella vilkasta. Minä köröttelin heidän seassaan melkein mummovauhtia kolmi-nelikaistaisilla moottoriteille, jonka kaistat tuntuivat hurjan paljon kapeammilta kuin koti-Suomessa. Ajamista moottoriteillä rytmitti säännöllisesti tietullit, joissa liikenne yhtäkkiä jakaantui noin kahdeksalle maksupisteelle. Maksupisteellä heitettiin auton ikkunasta kourallinen kolikoita maksuautomaatissa olevaan ränniin, joka laski rahat ja avasi portin, jos summa oli sopiva. (Kolikoista on siis hyötyä Ranskan teillä, mutta se ei ole välttämätöntä, sillä kortillakin maksaminen oli mahdollista.) Tietullin jälkeen ei ollut mitään kaistamerkintöjä noin 100 metrin pituisella matkalla ja sen jälkeen tie jatkui taas 4-kaistaisena. Kaikki autot yrittivät sovittaa itsensä jollekkin kaistalle ja siinä vasta saikin olla tarkkana, että kukaan oikealta tai vasemmalta tai edestä tai takaa, ei törmää autooni. Tai pikemminkin minä heidän autoonsa.

Monacolaisesta matkamuistokaupasta

Jatkoin hermostunutta ajamistani paniikinomaisissa tunnelmissa niin kauan, että mieheni sai siitä tarpeekseen ja hyppäsi rattiin. Olihan se sentään meidän kaikkien turvallisuuden puolesta ainut järkevä ratkaisu. Mutta siitä vasta hermoilua seurasikin, kun aloin jännittää mahdollisia ratsioita. Jos mieheltäni kysyttäisiin ajokorttia, joutuisimme varmasti poliisiasemalle kuulusteluihin ja luoja ties kuinka kauan kestäisi, ennen kuin he saisivat selville, että miehelläni on kyky ja taito ja luvat ajaa autoa EU-maassa, mutta ainoastaan hänen ajokorttinsa on kateissa. Se tästä vielä puuttuisi, että viettäisimme viikonlopun ranskalaisessa putkassa. Tietysti siitä seuraisi ongelmia myös autovuokraamon kanssa, sillä autohan oli otettu pelkästään minun nimiini. Mahdollisessa kolaritilanteessa vakuutuskaan ei varmasti korvaisi mitään... Ja niinpä me sitten huruuttelimme pitkin Provencea, vuoroin minä panikoimassa kuskin paikalla ja vuoroin minä hermoilemassa pelkääjän paikalla, että näkyykö missään poliisia.

Jos autoilu Provencen moottoriteillä on hermojaraastavaa, niin autoilu kaupungeissa on sitä kahta kauheammin. Ei ole niin pientä rakoa, mihin ranskalainen ei ahtaisi autoaan parkkiin. Puhumattakaan siitä, että oma auto pitäisi parkkeerata johonkin niistä raoista. (Vertailun vuoksi mainittakoon, että ajan autoa tottuneesti Helsingissä, eikä parkkeerauskaan tuota pääkaupunkiseudulla minulle suuria ongelmia.)

NÄHTÄVYYDET:

Nizza:

Päivät turistien täyttämässä Nizzassa ovat heinäkuussa hyvin kuumia. Onneksi kaikkialta on lyhyt matka rannalle. Nizzan uimaranta on pitkä ja se jakaantuu moniin yksityisiin ja yleisiin osiin. Koko rantaa peittää kauniit, pyöreät rantakivet. Ranta ei liene lasten mieleen, sillä hiekkaleikkejä ei voi leikkiä, eikä vesi syvyytensä johdosta sovi muutenkaan lapsille. Rantaa sivuaa kilometrien pituinen rantabulevardi Promenade des Anglais, jota pitkin kaahaa pysähtymätön virta autoja kellon ympäri. Myös pyöräily ja rullaluistelu ovat suosittuja harrastuksia tasaisella rantabulevardilla.          

      

Nizzan rantavedestä nappaamamme meduusa, joka vapautettiin kuvan jälkeen takaisin veteen

Aloitimme Nizzan aamut usein hakemalla leipomosta, boulangeriesta, tuoreita täytettyjä patonkeja tai lämpimiä piiraita. Ennen sitä ja sen jälkeenkin, saatoimme mennä rannalle loikoilemaan ja uimaan. Aina kun kyllästyimme loikoiluun, menimme Nizzan kaupunkiin shoppailemaan. Ja mielestäni se oli todella hyvä shoppailupaikka. Nizzan vanhassa kaupungissa taas saattoi kävellä ja tunnelmoida loputtomiin. Se on ihana ja sympaattinen ja sen kapeat kadut ovat täynnä tunnelmaa ja pieniä putiikkeja. Yksi hotelleistamme sijaitsi aivan rantabulevardin varrella. Kun aurinko iltaisin laski, menimme usein istumaan huopien päälle rantakiville, nautimme leudosta merituulesta, siemailimme viiniä ja söimme patonkia. Joskus kävimme iltauinnillakin.

 

  

Atelier Paulin Nikolli

Matkalla Nizzasta Cannesiin:

Nizzasta olisimme voineet ajaa Cannesiin suorempaakin reittiä, mutta halusimme maisemien vuoksi mennä mutkittelevampaa ja hitaampaa rantatiereittiä. Matkalla pysähdyimme kuvaamaan hienoja ruskeita rantatörmiä. Yhtäkkiä näin lähellä maata hämähäkinverkon ja siinä roikkuvan isokokoisen hämähäkin. Aloin hyppiä tasajalkaa ja huitoa vastaantuleville turisteille, joita reaktioni lähinnä vain huvitti. Sitten rauhoituin ja pysähdyin nappaamaan äkkiä kuvan tuosta iljettävästä otuksesta. Hetken päästä huomasin toisenkin samanlaisen otuksen. Ravistelin jalkojani varmuuden vuoksi ja säntäsin pikapikaa takaisin autolle.

Cannes:

Lyhyesti sanottuna Cannes on kallis ja tylsä. Hauskaa Cannesissa on, että Cannesin filmifestivaalien kongressikeskuksen, Plais des Festivals et des Congresin portailla ja niitä verhoavalla punaisella matolla voi käydä kuvauttamassa itsensä samassa kohtassa, mistä filmitähdetkin aina kulkevat. Rakennusta ympäröi tähtien väylä, jossa katulaattoihin on painettu kuuluisuuksien kädenjälkiä ja nimikirjoituksia. Jos haluaa pukeutua Pradaan tai muihin huippumuodikkaisiin (lue: huippukalliisiin) releisiin, niin niitähän voi Cannesissa toki myös shoppailla.




Cassis:

Cassis on viehättävä pieni satamakaupunki, jonka veneiden täyttämää satamaa reunustaa lukuisat terassit. Pysähdyimme Cassiksessa, koska tarkoituksenamme oli osallistua laivaretkelle, joka kulkee Calanqueiden ohi. Calaquet ovat upeita valkoisia, kalkkikivisiä kallioita. Olin nähnyt matkailusivuilta, että maisemat ovat siellä todella upeita ja Cassiksesta järjestetään sinne retkiä. Suureksi pettymykseksemme olimme paikalla liian myöhään ja päivän retket olivat jo ohi. Niinpä ruokailimme Cassiksen kauniissa satamassa ja jatkoimme matkaa.

Camargue:

Camargue on Rhonejoen kahden pääsuiston välissä sijaitseva kosteikkoalue. Camargue on luonto- ja lintuharrastajien unelmakohde. Siellä on runsaasti mm.  flamingoja. Camargue on myös kuuluisa puolivilleistä Camarguenhevosistaan. Camargue ei sovi kiireisille matkailijoille. Jos siis pyrkimyksenäsi on Camargue, varaa siihen riittävästi aikaa.

Matkaoppaassa kerrottiin Camarguen suola-altaista, mitkä hehkuvat upeanvärisenä. Yrityksesta huolimatta emme kuitenkaan löytäneet niitä. Emme myöskään olisi ikinä löytäneet villihevosia, jos emme olisi tajunneet pysähtyä turistikeskuksesta niistä kyselemään. He osasivat neuvoa, mille tielle piti ajaa nähdäkseen Camarguehevoset. Ajelu Camarguen läpi sujui rauhaisasti, sillä turisteja on siellä aika vähän ja näin ollen saimme pysähdellä rauhassa tien varsille ihmettelemään eläimistöä ja maisemia.

Kosteikkoalueelta

Vieläkö on villihevosia?

Camarguen härkiä

  

Arles:


En ollenkaan ymmärrä, miksi Arlesia hehkutetaan matkakohteena, vaikka se Unescon maailmanperintökohde onkin. Ensivaikutelman perusteella se oli tylsä ja ankeannäköinen kaupunki. Ehkäpä historiantuntijat ymmärtävät jotain enemmän kuin minä. Arlesissa halusin nähdä  "Öisen katukahvilan". Siis sen Vincent van Goghin Öinen katukahvila-maalauksessa, kuvatun kahvilan, joka edellee on olemassa Arlesissa. Öinen katukahvila on suosikkimaalaukseni, joten en voinut vastustaa kiusausta "kahvitella" tuossa kahvilassa.

Van goghin kahvila päivällä ja yöllä

Valensole:

Jos matkustat heinäkuussa Provenceen, kannattaa ehdottomasti tehdä retki Valensolen laventelipelloille. On käsittämätöntä että kaikki tylsät kaupungit Cannesia ja Arlesia myöten ovat täynnä turisteja ja Valensolen laventelipeltojen äärelle on pysähtynyt vain pari ohikulkijaa. Violettina jatkuvat aavat laventelipellot ovat kauneinta koko Provencessa. Ja kaupanpäälle saa ihailla vielä auringonkukkapeltoja, joiden nuput ovat auenneet tai juuri aukeamassa.

Moustiers-Sainte-Marie

Laventelipelloilta voi jatkaa Moustiers-Sainte-Marieen, upeaan pieneen vuoristokylään. Se sijaitsee rotkon suulla, jylhien vuoristomaisemien ympäröimänä ja sen kapeilla kujilla ja portailla voi vierähtää hetki jos toinenkin. Paikka on tunnettu fajanssin tuotannosta. Fajanssi on posliinia muistuttavaa, arvokasta, läpikuultavaa materiaalia. Moustiers-Sainte-Mariessa söin eräässä kivassa pienessä ravintolassa (jonka nimeä en millään muista) aivan taivaallisen ihanaa ratatouille-lettua. Jos satut sellaiseen ravintolaan, voin suositella.
             

Näkymä Moustiers-Sainte-Marien torilta

Fajanssiastioita

Ranskalaisrouvia päiväkävelyllä  

Sainte Croix ja Gorges du Verdon:

Sainte Croix-järvi ja Gorges du Verdon on maisemallisesti vaikuttavin osa Provencea. Gorges du Verdon on koko Euroopan syvin rotko. Kapea tie mutkittelee vuoristossa ja liikennettä on paljon, mutta ajaminen ei silti ole mahdotonta (kunhan ukkokulta vain hoitaa ajamisen). Pudotusta rotkon pohjalle joiltan näköalapaikoilta on jopa 1200 metriä. Sainte Croix-järvessä uiskenteluun kannattaa myös varata aikaa, sillä niissä maisemissa todella kelpaa lillua.

Maisema Sainte Croix-järveltä

Gorges du Verdon            

       

Grasse:

Grasse, hajuvesiteollisuuden sydän, mainittiin monessa matkaoppaassa. Yritimme ajaa sinne paluumatkallamme. Aikaa kului runsaasti ruuhkassa seisoessa ja lopulta totesimme, että kaupungin liikenne on täysin tukossa turisteista. Siispä katsoimme viisaammaksi kääntyä poispäin. Piipahdus kaupungin laitamilla ei ainakaan tehnyt minkaanlaista vaikutusta.

Menton:

En voi ollenkaan käsittää, miten Wikipediankin mukaan, Mentonia on luonnehdittu Rivieran kauneuimmaksi kaupungiksi. Aloin jo epäilemään, että olenko ollut samassa kaupungissakaan, joten piti ihan tarkistaa asia kuvista. Kyllä, olen ollut Mentonissa. Valitettavasti en nää sen kaupungin kauneutta, eikä se ole mielestäni mitään esim. Nizzan vanhan kaupungin rinnalla. Mutta makuasioista ei voi kiistellä, toiset tykkä toisenlaisesta ja minun makuuni Menton ei ole. Ihan hauskaa sinänsä, että kaupunki on tyyliltään niin erilainen kuin Nizza. Menton on lähellä Italiaa ja saanutkin italialiasia vaikutteita. Jos satut muuten liikkumaan helmi-maaliskuussa Rivieralla, niin tarkista, onko silloin Mentonin sitruskarnevaalit. Se vaikuttaa tosi hauskalta tapahtumalta, sillä kaupunkiin rakennetaan silloin jättikokoisia hahmoja sitruunoista ja appelsiineistä.

Menton

Ravintola Mentonissa

Villefrance:

Villefrance-sur-Mer on hyvin kaunis pieni merenrantakaupunki Nizzan liepeillä. Kaupungissa on viehättävä vanhakaupunki tunnelmallisten, värikkäiden ja kapeiden kujien ystäville, sekä satama ja pieni hiekkaranta, jossa uiminen sopii myös lapsille paremmin kuin Nizzan rannoilla.

        

Eze:

Ezen vanhakaupunki, Eze village, on korkean kukkulan huipulla kiertelevä keskiaikainen pikkukylä. Sen kiviset talot ja kadut ovat nähtävyys sinäänsä. Ezen huipulla on hieno kaktuspuutarha, Jairdin exotigue.

   

      

Monaco:

Monaco on pakollinen maabongaus, jos matkailee Nizzassa, eikä ole Monacossa ennen käynyt. Toista kertaa Monacoon tuskin tekee mieli. Monacoon voi varsin mainiosti tehdä muutaman tunnin retken Nizzasta. Monacossa kävimme katsomassa nopeasti Monte Carlon casinon sekä kiertelimme Monacon satamassa ihmettelemässä sen hulppeita jahteja. Lisäksi piipahdimme japanilaisessa puutarhassa, joka ei kylläkään tehnyt suurta vaikutusta.

 

HOTELLIT:

Hotellit Provencessa olivat yllättävän hintavia suhteessa niiden tasoon. Hintaluokassa 50-70 euroa yö, oli tarjolla oikeastaan vain kahden tähden hotelleja, kun tein hotellivarauksia hyvissä ajoin ennen matkaa. Samassa hintaluokassa en ole muissa maissa joutunut niin ankeisiin hotelleihin kuin Provencessa. Ainoastaan yksi kuudesta hotellistamme eri puolilla Provencea oli tasoltaan kohtalaisen hyvä. Muut olivat likaisen ja nuhjuisen oloisia hotelleja, joissa oleminen etoi enemmän ja vähemmän. Ja minä en todellakaan ole hotellien tasosta hirveän tarkka. Mutta minunkin ällötyksensietorajani ylittyy siinä vaiheessa kun sängyllä kömpii öppiäisiä, huoneesta puuttuu ilmastointi, lattia näyttää niin irstaalta, että siihen ei viitsi laskea matkalaukkuaan, hyvä jos kenkiään, patja on niin pehmyt, että kun siihen kellahtaa, se nousee molemmista päistä 45 asteen kulmaan ja suihkukoppi näyttää 60 vuotta vanhalta muovikapselilta. Harkitse siis tarkkaan, mistä varaat hotellihuoneen, ainakin jos aiot yöpyä samassa hotellissa pidempään. Ja jos mahdollista, maksa mieluummin vähän enemmän huoneestasi.

ENSI KERRALLA:

Kokonaisuudessaan Riviera ja Provence eivät vastanneet niitä odotuksia, joita minulla siitä paikasta oli aiemmin kuulemani perusteella. Tuskin matkustan toista kertaa alueelle, mutta jos jotain voisin tehdä toisin, olisin jättänyt muutamia turhia kohteita väliin ja viettänyt enemmän aikaa paikoissa, joissa viihdyin. Esimerkiksi Moustiers-Sainte-Mariessa olisi voinut viettää kokonaisen päivän ihan vain rauhoittumassa ja nauttimassa kylän tunnelmasta, sikäli kun se turistien paljoudessa olisi ollut mahdollista. Majoitus siellä olisi mahdollistanut sen, että seuraavana päivänä olisi voinut ajella Gorges du Verdonilla rauhallisempaan tahtiin, koko päivän retkeillen, patikoiden tai vaikka hiekkarannalla löhöillen.