Syksyinen viikonloppu Ranskan Alsacessa

Pikkukylien tunnelmaa, ristikkotaloja ja viininviljelymaisemia. Alsace on ihana.

Viime syksynä matkustin ystäväni kanssa Colmariin, pieneen kaupunkiin Ranskan Alsacessa (suom. Elsassissa). Colmar sijaitsee Ranskan viinireitin varrella, mutta koko reittiä ei tarvitse ajaa, jos matkustaa Colmariin. Colmarin lähellä sijaitsee nimittäin useita todella upeita pieniä kyliä ja kauniita viininviljelymaisemia, joita kiertämällä saa hyvän käsityksen viinireitistä ja alueen kulttuurista. Colmarissa kannattaa pysähtyä, jos liikkuu autolla Alsacessa. Jos rakastaa pienten maalaiskylien tunnelmaa, kannattaa viettää Colmarissa pidennetty viikonloppu, kuten me teimme.

Matkanteko Colmariin ei ole ihan yksinkertaista. Ensin lensimme Lufthansan siivin Frankfrurtiin ja sieltä Lufthansan bussikyydillä edelleen Ranskan Strasbourgiin. Sain tällaisen yhdistelmälipun, kun yritin etsiä lentoa Helsingistä suoraan Strasbourgiin. Lento, odottelu ja bussimatka kesti jokainen parisen tuntia. Strasbourgista jatkoimme vielä junalla Colmariin. Junia menee tunnin välein ja junamatka kestää puolisen tuntia.

Huolimatta siitä, että matka Colmariin on pitkä ja monivaiheinen, uskaltauduimme matkaan ystäväni ja hänen vuoden vanhan lapsensa kanssa. Kun on tottunut Suomessa matkustamaan lapsen kanssa Pohjois- ja Etelä-Suomen väliä, ei pidä kahdeksantuntista matkaa oikeastaan mitenkään ihmeellisenä. Sitä paitsi matka rytmittyi sopiviin pätkiin, jotta pystyimme aina välillä pitämään jaloittelu- ja ruokataukoja. Kaikki sujui siis erinomaisesti.

Colmarin viehätys on sen keskiaikaisen vanhankaupungin värikkäissä ristikkotaloissa ja kaupunkia halkovassa kanaalissa. Ranskalainen kirjailija Georges Duhamel piti Colmaria maailman kauneimpana kaupunkina. Colmarissa ei ole paljon tekemistä, mutta jos nauttii rauhallisesta matkailusta ja haluaa tutustua huolella lähialueen kauniisiin kyliin, on Colmar hyvä tukikohta, jossa saa vierähtämään 3-4 päivää. Nopeimmillaan kaupungin ja pari lähellä olevaa kylää kiertänee päivässä.

Ajankohta

Meidän matkamme ajankohtana oli lokakuun puoliväli. Onneksemme saimme nauttia poutakeleistä, mutta lämmintä Alsacessa ei tuohon aikaan enää ole, vaan sää oli vähintään yhtä kylmä kuin Suomessa. Sain vain kiittää onneani siitä, että otin mukaan villakangastakin, sillä kylmimpinä hetkinä se oli todella tarpeen. Hulluinta oli se, että paikalliset kulkivat ohuissa jakuissa ja jotkut jopa kesämekossa. Heitä ei näyttänyt yhtään palelevan, kun me vaan kiedoimme huivia tiukemmalle kaulamme ympärille.

Shoppailut

Colmarissa on useita ravintoloita ja kahviloita, sekä lukuisia kivoja kauppoja shoppailijoille. Erityisen houkuttelevilta näyttivät pieniä sisustustarvikkeita myyvät liikkeet sekä käytettyjä tavaroita myyvien liikeiden näyteikkunat posliiniesineineen ja -nukkeineen. Myös matkamuistoja myyviä liikkeitä oli paljon ja niiden tarjonta oli yllättävän kaunista. Yleensä vältän ostamasta matkoilta turhaa krääsää ja mielestäni omat valokuvat ovat parhaita muistoja matkoilta. Alsacesta olisin oikeasti voinut ostaakin matkamuiston, vaikkapa sellaisen kauniin seinäkellon, johon oli maalattu perhosen kuva ja jossa oli sirot, kauniisti muotoillut viisarit.

Ruokailut

Alsacen ruokakulttuuri on saanut voimaakkaasti vaikutteita Saksan puolelta. Lyhyesti sanottuna, jos et pidä makkaroista ja etanoista, et nauti syömisestä Alsacessa. Tilaat listan ainoan vaihtoehdon, kalkkunaleikkeen, ja se tuodaan eteesi lähes mauttomana ja värittömänä. Viereisessä pöydässä syödään jonkinmoista "pyttipannua". Lautaset on kukkuroillaan harmaan eri sävyissä kelliviä kokonaisia makkaroita ja jättikokoisia puolikkaita keitettyjä perunoita. Joissain ravintoloissa voi tilata paistetun piiraan salaatin kanssa. Lämpimät piiraat ovat Alsacessa hyvin suosittuja ja niitä myydään myös joissain kioskeissa. Tarjolla on useita herkullisia vaihtoehtoja.

Colmarin ravintolat ovat auki hyvin rajoitetusti. Lounasaikaan ravintolat avataan pariksi tunniksi kello 11-14 välillä ja seuraavan kerran ravintoloiden ovet avautuvat kello 19-20 maissa, jälleen pariksi tunniksi. Muuna aikana yksikään ravintola ei ole auki. Koska ravintolaruokaa ei tee edes kovasti mieli, voi muuna aikana syödä kioskien lämpimiä piiraita tai herkutella ihanilla leivoksilla jossain kivassa kahvilassa.

Parhaita makunautintoja Colmarissa olivat herkulliset juustot, joita tarjottiin hotellin aamupalalla ja joita myös ostimme itsellemme ruokakaupasta naposteltavaksi, viinin, viinirypäleiden ja keksien kera. (Jännää kyllä, hotellin respassa ei heti osattu neuvoa, mistä löytyy lähin ruokakauppa. "Do you meen food store? Here? In Colmar?" respan tyttö kysyi hämmästyneenä. Oletimme, että 65 000 asukkaan kaupungissa olisi myös ruokakauppoja ja kyllähän sellainen sitten löytyikin.)

Nähtävyydet

Meidän hotellimme sijaitsi ihan lähellä vanhaa kaupunkia. Kiertelimme kaupungilla aamuisin ja iltaisin. Päivisin suuntasimme retkelle läheisiin kyliin. Vaikka hotellimme vaikutti suositulta ja hyvätasoiselta, ei respan henkilökunta juuri osannut auttaa päiväretkien suunnittelussa. Koko kaupungissa kiersi ehkä vain muutama bussilinja, mutta merkillistä kyllä, henkilökunta ei tiennyt, millä bussilla pääsisi 10-20 km päässä sijaitseviin kyliin, joihin lähes kaikki turistit suuntasivat. Meidät ohjattiin kiertoajeluita järjestävään toimistoon, josta meidät taas edelleen neuvottiin turisti-infoon, jossa viimein osattiin kertoa mikä bussi kiertää haluamiimme kyliin. Saman bussireitin varrella sijaitsi useita viinikyliä, mutta kauenimmat niistä ovat Riquewihr ja Ribeauville, jossa mekin kävimme. Yksi bussimatka maksoi muutaman euron. Vietettyämme puoli päivää toisessa kylässä, jatkoimme loppupäiväksi toiseen kylään.

Matkalla Riquewihriin ajoimme läpi syksyisten viininviljelymaisemien. Viini oli jo korjattu pois tai sitä oltiin parhaillaan keräämässä. Maisema näyttäytyi orastavan ruskan sävyissä, vihreänä ja kellertävän ruskeana. Viinipensaiden takaa pilkotti kylän talojen katot ja niiden keskellä piikotti korkeana kirkontorni. Sekä Riquewihr, että Ribeauville olivat täynnä turisteja, eikä ihme, sillä kylät ovat todella kauniita söpöine ristikkotaloineen ja ikkunalaudoilla roikkuvine runsaine kukkaistutuksineen. Kaduilla haisi käyvä viini ja kylissä olisikin voinut tutustua viininvalmistukseen.

Pyöräilyä Alsacessa

Koska halusimme nähdä viinimaisemat vielä lähempää, päätimme lähteä toisena päivänä pyöräretkelle Colmarista Eguisheimiin. Eguisheim on jälleen yksi kauniista viinikylistä ja se sijaitsee vain 7 kilometrin päässä Colmarista, mutta hieman eri suunnassa kuin aiemmin käymämme kohteet. Aloitimme kysymällä neuvoa hotellin respasta. He neuvoivat, että lähellä on pyörävuokraamo, mutta eivät tienneet saako sieltä lasten turvaistuimia. Menimme pyörävuokraamoon ja varmistimme, että turvaistuin ja kypärät kaikille ovat saatavissa ja pyöräreitti kylään on turvallinen. Kysyimme myös neuvoa reitistä, mutta pyörävuokraamosta ei ollut saatavilla alueen pyöräilyreittien karttoja tai muitakaan karttoja Eguisheimiin. Meidät ohjattiin turisti-infoon, jonne on kilometrin matka. (Todella käytännöllistä! :D) Lähdimme hakemaan karttaa ja sovimme, että palaisimme hakemaan pyörät sen jälkeen.

Palattuamme pyörävuokraamoon, meille ehdotettiin, että kuljettaisimme lasta selkärepussa. Kieltäydyimme ja pyysimme lapsen turvaistuinta, joka asennettiin pyörään. Tämän jälkeen pyysimme kypäriä. Meille haettiin haljennut lastenkypärä, joka heilui väljästi lapsen päässä. Pyysimme saada paremman kypärän, jolloin lapselle koetettiin vielä isompaa aikuisten kypärää. Intimme aikamme ja liikkeen omistajat väittivät, että heillä ei ole muita kypäriä tarjolla lapselle. Olimme melkein jo aikeissa luopua koko reissusta, kunnes ystäväni pyysi, emmekö voisi saada niitä (käytettyjä) kypäriä, mitkä roikkuvat vuokraamon eteisen seinällä. Meille haettiin yksi sellainen ja lapsi sai kypäränsä. Enää puuttui kypärä toiselta aikuiselta. Kun pyysimme sitä, meille annettiin sama kypärä, jota äsken oli yritetty tarjota yksivuotiaalle. Se mahtui hyvin. Hämmentyneinä ja hieman huvittuneina lähdimme matkaan.

Pyörävuokraamossa oli selitetty, että Eguisheimiin menee lähes koko matkalta erillinen pyöräreitti, missä ei kulje autoja. Tällaista ei kuitenkaan ollut, vaan merkitty pyöräreitti kulki autotien rinnalla yhtenä kapeampana kaistana. Tätä kaistaa ajettiin myöskin liikenneympyröissä, joissa saa olla aika tarkkana autojen rinnalla. Koska liikennettä oli kohtalaisen vähän, pyöräilyyn autojen vierellä tottui kuitenkin aika nopeasti. Yhtäkkiä merkitty reitti loppui kokonaan ja luulimme olevamme eksyksissä. Oikeastaan oli käynyt niin, että reittiä ei enää missään merkitty pyöräreitiksi ja reitti jatkui samaa tietä, mitä autotkin ajoivat. Juuri niin ranskalaista.

Jännitysmomenteista huolimatta pyöräretki kannatti ehdottomasti tehdä. Pyöräillessä pääsimme aistimaan viinireittiä omakohtaisesti. Pyöräilyn etu on siinä, että voi pysähtyä sellaisiinkin paikkoihin, mihin autolla pysähtyminen ei onnistu. Autoillessa kauneimmat maisemat olisivat voineet jäädä näkemättä. Pyöräilimme rauhalliseen tahtiin, ihailimme maisemia ja pysähdyimme vähän väliä ottamaan kuvia. Suosittelen pyöräilyä kaikille Alsaceen matkaaville, mutta kehotan olemaan varovainen liikenteessä. 

Tästä reissusta jäi mukavat muistot. Matkailu pikkukaupungeissa on tunnelmallista ja rauhallista ja hyvän ystävän kanssa kannattaa ottaa joskus irtiotto arjesta!