3.5.2012

Mallorca: Löhöloma biitsillä


Yleensä käytän paljon aikaa matkan suunnitteluun. Sen jälkeen kun olen päätynyt johonkin kohteeseen (mikä on hyvin aikaa vievä prosessi), selaan lukuisia sivuja etsien tietoa kohteesta, vertailen lentolippujen ja hotellien hintoja sekä suunnittelen matkaohjelmaa ja -reittiä. Joskus on kuitenkin ihanaa lähteä matkalle helpoimman kautta. Valmismatkojen äkkilähtö netistä, helletamineet matkalaukun pohjalle ja eikun menoksi.

Mutuaman vuoden takaiselle Mallorcan reissulle lähdin jotakuinkin näin spontaanisti. Matkaohjelmassakaan ei vielä lentokoneeseen astuessani ollut paljon rannalla löhöilyä kummempaa (mitä nyt muutama päiväretkisuunnitelma sinne sun tänne ;)). Matkustimme 2-vuotiaan lapsemme kanssa, joten chillailu ja hiekkakakkujen leipominen olisi juurikin sopivaa ohjelmaa tälle matkalle.

Palman lentoasemalta meidät kärrättiin toisella puolella saarta sijaitsevaan Alcudiaan yhdessä muutamankymmenen muun Tjäreborgin asiakkaan kanssa. Meidän hotellinamme oli Hotel Sea Club ja juuri sen parempaa hotellia emme olisi voineet tästä (eli halvimmasta) hintaluokasta toivoa. Hotellilla oli useita erisyvyisiä altaita, jotka sopivat erinomaisesti lapsiperheille. Huoneemme sijaitsi aivan altaan vieressä ja sinne oli oma sisäänkäynti. Aamulla saattoi siis lähestulkoon kävellä sängystä suoraan altaaseen. (Tai ainakin vahtia silmä kovana, ettei vettä pelkäämätön lapsi sitä tee.) 

Alcudian rannalle oli hotellilta muutaman sadan metrin kävelymatka, mutta käynti siellä pari-kolme kertaa päivässä maksoi kävelemisen vaivan. Rannalla on silmänkantamattomiin puhtaanvalkoista hiekkaa ja kirkkaansininen vesi, joka jatkuu matalana hyvin kauas. Paikka on kaikenkaikkiaan loistava valinta pienen lapsen kanssa matkaavalle.

Tuolloin oli elo-syyskuun vaihde. Viikon matkan ajalle sattui pari pilvisempää päivää, mutta muina päivinä aurinko porotti vielä kuumasti. Rannalla oli auringon paisteessa todella lämmintä. 

Hotellin läheisyydessä sijaitsee vilkas turistikeskittymä, jossa on lukuisia ravintoloita, turistikrääsäkauppoja ja  niitä hiton kalliita Spar-kauppoja, missä turisteille myydään kaikki moninkertaisella hinnalla. Koska mitkään ruokailut eivät sisältyneet hintaan, kokkasimme aamu- ja iltapalat huoneessamme Sparin tuotteista. (Onneksi lapselle oli tuotu koko viikon tarpeisto pilttiruokia ja puurojauhoja suomesta mukana, sillä paikallisen putiikin tarjonnassa näitä ei tietenkään ollut.) 

Päivällisen söimme ravintolassa, mutta monet paikan ravintoloista toivat pettymyksen. Espanjalaisesta ruoasta tai ruokakulttuurista ei ollut tietoakaan. Ravintoloissa tarjoiltiin (kuivia) ranskalaisia ja (täysin mauttomia) pihvejä. Onneksi joukosta löytyi näiden brittituristien täyttämien ravintoloiden lisäksi myös muutamia etnisiä ravintoloita. Kun jaksoi kävellä hotellin ja rannan välissä olevan vilkkaan tien vartta etelään, löytyi mm. hyvä ja erittäin edullinen kiinalainen ravintola.

Ensimmäinen tapasbaaari löytyi Alcudian keskustasta. Keskustaan on muutaman kilometrin matka, jonka taittaa näppärästi bussilla tai hieman vaivalloisemmin kävelemällä. 

Autoilua Mallorcalla

Hotellilta teimme yhden päivän autoretken saaren muihin osiin. Auton voi vuokrata matkayhtiön kautta, tai sitten huomattavasti halvemmalla, kun kävelee parinkymmenen metrin päässä hotellista sijaitsevaan autovuokraamoon. Koska saari on suhteellisen pieni, myös liikenne siellä on kohtalaista ja autoilu verraten helppoa.


Autolla suunnistimme ensin Porto Criston tippukiviluolille. Osallistuimme mielen-kiintoiselle (ja viileälle) opastetulle kiertokävelylle maanalaisissa luolissa. Kävelyn aikana pysähdyimme maanalaiselle järvelle katsomaan Magical-Mozart-musiikkiesitystä. Ei mikään ihan tavallinen klassisen musiikin elämys, kun esitettiin syvällä maan uumenissa ja luonnon upeissa "lavasteissa".

Tippukiviluolien jälkeen jatkoimme kohti saaren pääkaupunkia Palmaa. Lähistöllä oli useita kohteita lapsiperheille, mutta valitsimme käydä eräässä delfinaariossa. Palmaa kovasti kehuttiin shoppailupaikkana, mutta valitettavasti kaupat siellä menevät liian aikasin kiinni, emmekä siis ehtineet kauppoihin ollenkaan. Hyvä niin, sillä näin meille jäi juuri sopivasti aikaa piipahtaa upeassa Valldemossan vuoristokylässä. 




Valldemossa

Valldemossassa olisi voinut piipahtaa pitempäänkin. Kylä oli kerrassaan viehättävä kapeine kujineen, vihreine puisine ikkunaluukkuineen, talojen välissä roikkuvine lippunauhoineen ja siellä täällä talojen välissä iltaa istuvine vanhuksineen. Kaikki nämä välittivät aitoa espanjalaista tunnelmaa, jota ei rannoilla ja turistihotelleissa koskaan pääse kokemaan. 

Valldemossassa oli myös yksi houkuttelevan näköinen tapasravintola, mihin emme kuitenkaan ehtineet jäädä syömään. Jos liikkuu autolla Mallorcalla ja pitää pienistä söpäistä kylistä, niin Valldemossaa ei kannata jättää väliin. Aikaa sinne kannattaa ruokailuineen kaikkineen varata muutama tunti, esteetikoille ja valokuvaajille moninkertaisesti.


Valldemossan kylä

Pitkä laituri Alcudian rannalla