Venetsia ja Burano: Reissussa reppu ja nainen

Missä paikoissa sinä olet reissannut yksin? Mistä olisi hyvä aloittaa, jos ei ole aiemmin matkaillut yksin? Mikä on mielestäsi riittävän turvallinen kohde yksin matkustavalle (nais) henkilölle? Ehdota matkakohteita sivun alalaitaan, kommentteihin.

Minä en ollut koskaan ajatellut yksin matkustamista. Olin olettanut, että se olisi kamalan tylsää ja jopa pelottavaa. Viime keväänä, kohtalon oikuista johtuen, lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin matkaan. 

Alunperin minun piti lähteä Japaniin ystäväni luokse, mutta Japanin tsunami esti matkani. Kaikki lomajärjestelyt oli jo tehty ja matkan peruuntuminen harmitti. Minulla oli viikko aikaa päättää, mitä tekisin. Koska matkaseuraakaan ei ollut näin nopeasti saatavilla, aloin pohtia, usktaltaisinko matkustaa yksin. Lopulta tein rohkean päätöksen. Lähtisin reissuun yksin. Matka-kohteeksi valitsin Venetsian.

Paitsi että Venetsia oli yksi niistä kohteista, joissa halusin käydä, se tuntui myös sopivan pieneltä ja turvalliselta matkakohteelta yksin matkustavalle naiselle. Kaikki kaupungin kohteet ovat kävelymatkan päässä toisistaan ja turisteja on niin paljon, että koskaan ei tarvitse tuntea olevansa yksin. Valitsin lentoajat siten, että minun ei tarvitsisi hortoilla kaupungilla pimeän aikaan hotellia etsimässä. Myös hotelli sijaitsi hyvin keskeisellä paikalla. Vaikka eksyisinkin reitiltä, sinne olisi helppo löytää takaisin vaporettolla, eli vesibussilla. 

Näiden faktojen varassa uskaltauduin matkaan. Pakkasin vain tärkeimmät ja huolella valitut varusteet reppuun. Tämä oli ehkä matkan haastavin osuus, mutta kuvitelkaa, että siitäkin nainen voi selvitä. Ei yhtään ylimääräistä kenkäparia, eikä jättimäisiä matkalaukkuja, vaan koko neljän päivän tarpeisto yhdessä selkärepussa. Näin on pakko toimia ainakin silloin, kun ukkokulta ei ole mukana raahamassa laukkua. ;)

Tein suunnitelman, että heräisin tavoistani poiketen aamuvarhaisella, tutkisin kaupunkia sen heräillessä auringon nousuun ja menisin nukkumaan hämärän tullessa. Silloin minun ei tarvitsisi myöskään liikkua Venetsian kujilla pimeässä, mikä ajatuksena kammoksutti minua (kaikki Donna Leonin tarinat heräisivät saletisti henkiin sillä punaisella sekunnilla). Suunnitelma piti ja nautin yksin matkustamisesta todella paljon. Paitsi että sain mennä aina sinne minne itse halusin, sain toteuttaa valokuvausharrastustani aivan mielivaltaisesti. Jos näin kauniin kuvauskohteen, saatoin tutkia sitä tunnin ja palata vielä seuraavana päivänä uudelleen. (Nyt kaikki ystäväni, jotka hetken harkitsivat lähtevänsä mukaani, huokaisevat helpotuksesta. Heidän ei tarvinnut kökkiä yhdenkään seinän vieressä odottamassa, että minä löytäisin juuri sen täydellisen kuvakulman.) Yksin matkustava ei voi jakaa matkakustannuksia (esim. hotellihuoneesta) kenenkään kanssa, mutta toistaalta yksin voi valita, mihin rahansa käyttää. Halpa yksittäinen viime hetken lentolippukin löytyy helpommin, kuin esim. liput nelihenkiselle perheelle.

Minulla oli Venetsiassa niin paljon tutkittavaa, että tuskin maltoin syödä välissä. Ja aika tylsää syöminen yksin olisi ollutkin. Siispä pysähdyin välillä kioskille haukkaamaan täytetyn leivän tai pizzaslaissin ja jatkoin taas matkaani. Venetsiaa on luonnehdittu kalliiksi kohteeksi. Kohtuuhintaisia hotelleja on kuitenkin tarjolla ja jos ei himoitse kallista ravintolaruokaakaan, voi Venetsiassa pärjätä myös pienellä pudjetilla. Itse yövyin kohtuuhintaisessa kahden tähden hotellissa, joka oli kovin pieni, mutta siisti ja tunnelmallinen. Minä ja reppuni mahduimme sinne erinomaisesti.

Sää maaliskuisessa Venetsiassa oli mitä parhain. Päivisin paistoi aurinko, ohuella kevättakilla tarkeni hyvin. Iltaisin oli viileämpää ja kevättakin alle täytyi tunkea koko repun sisältö. Turisteja Venetsiassa on aina, mutta maaliskuussa niiden määrä on vielä kohtuullinen. Jotkut myös kirjoittivat, että kesällä vesi alkaa Venetsiassa haista. Tätä ei ollut maaliskuussa havaittavissa. Matkan ehdoton kohokohta oli käynti Buranon saarella. Buranon saari on varmasti yksi maailman viehättävimpiä ja värikkäimpiä paikkoja ja kaikista käymistäni matkakohteista ehdoton suosikkini. Lue, niin tiedät miksi!

NÄHTÄVYYDET

Venetsiassa on paljon museoita, kirkkoja ja palatseja , mutta tärkein nähtävyys on kaupunki itsessään. Venetsian omalaatuisuus piilee lukuisissa kanaaleissa, sadoissa silloissa ja joka puolella lipuvissa gondoleissa. Autoja ei ole, vaan kaikki liikkuminen ja liikenne tapahtuu veneitse. Venetsiassa näkee venebusseja (vaporettoja), venetakseja, poliisiveneitä, ambulanssiveneitä ja nosturiveneitä. Kauppojen tilaamat tavaralaatikot tuodaan veneellä kanaalin varteen ja kuljetetaan kärryillä liikkeisiin. Kannattaa herätä aamuvarhain seuraamaan, kuinka kaupunki ja sitä myötä kanaalien liikenne heräilee.

Canal Grande

Canal Grande on kanaali, joka halkaisee Venetsian kahteen osaan. Vaporettot kulkevat säännöllisin tätä kanaalia pitkin ja pysäkkejä on sopivin välimatkoin. Jos Venetsiassa eksyy, niin tämän kanaalin varteen on aina helppo löytää ja päästä taas takaisin kartalle olinpaikastaan. Grand Canaleen on paras tutustua vaporettekyydillä. Kanaalin varrella on useita merkittäviä rakennuksia. Myös Rialton silta on oivallinen paikka Canal Granden katseluun.

Piazza San Marco

Pyhän Markuksen tori, eli Piazza San Marco, on Venetsian tärkeimpiä nähtävyyksiä. Torilla sijaitsee basilica di sin marco. Torin rannassa seisoo pitkä rivi gondoleita ja rantaa vastapäätä näkyy Santa Maria della Salute-kirkko ja San Giorgio Maggiore-saari kirkkoineen.

Burano

Moni venetsiankävijä sivuuttaa huonosti mainostetun Buranon saaren, joka on mielestäni koko Venetsian kohokohta. Se on paikka jossa silmä lepää (ikuisuuden kunkin seinän kohdalla) tai sitten pälyilee levottomana puolelta toiselle, ahmien kaikkea ympärillä olevaa. Kameran muistikortille tallentuu hujauksessa satoja kuvia. Tästä ihanasta saaresta oli Venetsian matkaoppaassa vain pieni ja huomaamaton maininta, kun saari olisi ansainnut vähintäänkin suuren ja värikkään kuvan. Toisaalta mitä vähemmän turisteja on, sitä miellyttävämpi saareen on tutustua. Jos rakastat värejä tai söpöjä pieniä kyliä, älä missaa Buranoa. Buranoon pääsee lautalla Venetsiasta. Turistin vaporettolippu käy myös tälle lautalle.

Buranon pitsiä

Suuntasin Buranoon aamulla varhain, niin että olin paikalla ensimmäisten turistien joukossa. Kaduilla ei ollut vielä ketään ja sain ihastella saaren kauneutta aluksi ihan yksin. Myös Buranon saarta halkoo kanaali. Kanaalin vartta koristaa räikeän värisiksi maalatut talot. Talojen puiset ikkunaluukut olivat vielä kiinni, mutta pikkuhiljaa asukkaat alkoivat availla niitä. Aamupäivän aikana monen talon edustalle ripustettiin pyykkejä kuivumaan. Buranossa pyykkien asettelu on taidetta, josta asukkaat ovat ilmeisesti sopineet keskenään. Sinisen talon edustalla roikkuu vain sinivalkeaa pyykkiä. Vaaleanpunaisen kodin ikkunalaudalla on tuulettumassa vaaleanpunaiset koristetyynyt. Punaruskean kodin edustalle on aseteltu punaruskea villatakki. Persikan värisen kodin pyykkinarulla roikkuu persikan ja mintun värisiä pyyhkeitä ja mattoja, jotka sointuvat täsmällisesti naapuritalon minttuun sävyyn. Ränsistyneen talon edessä roikkuu, kuinka ollakkaan, pinttyneitä, rikkinäisiä eripareja sukkia ja kuluneet vanhat lenkkarit. Buranolaisilla on huumorintajua.

Buranolaisten erikoista pyykkihuumoria

Villatakki sävysävyyn

Vaaleanpunaisen talon pyykit

Pyyhkeet samaa sävyä kuin naapuritalon ikkunaluukut

Sinisen talon sinipyykki

Ränsistyneen talon nukkavieru pyykki